Resettikirja on viettänyt hiljaiseloa niin pitkään, että tuskin muistan sen olemassaoloa itsekään. Tämä johtuu vain kesäloman epäsäännöllisestä elosta. Hyvää ruokaa toki olen saanut runsaasti, itse kokkaillut vain harvemmin, ainakaan mitään järin innovatiivista. Esittelen kuitenkin kuvin joitakin kesän kausiherkkuja. Aktiivisempaa päivittelyä luvassa taas, kunhan saan muutettua uuteen asuntoon ja uuteen keittiöön.

1. Grillaus, tuo jokakesäinen velvollisuus



Pihagrillausta pallogrilleineen en juurikaan loman aikana ehtinyt harrastaa, mutta nuotiolla tuli ruokaa laitettua sitäkin enemmän. Avotulella metsässä laitettu ruoka maistuu parhaalta. Tässä paahtuvat maissintähkät.



Kalpeat nakit ovat lihaa sisältäviä, terveemmän väriset soijanakkoja. Herkkusienet saivat sisälleen sulatejuustoa ja osa päälleen pekonia. Nuotioruokailuun innoitti Aittokosken laavulla ystävien kanssa vietty yö.



Teeveden kiehutusta ja sipulien haudutusta nuotion tuhkassa. Niistä tuli varsin hyviä, makeita ja sopivan pehmeitä.



Myös tällaista grillausta kesäisessä elinympäristössäni harrastettiin, vartaissa marinoitua possua ja hirveä. Mausta en voi kertoa ensisuun tietoja, mutta menneiden vuosien kokemusten kautta olettaisin että hyvää. Hirvi kuulemma hivenen sitkaaksi jäänyttä.


2. Uudet perunat (ynnä muut tuoreet vihannekset)



Uudet perunat tillin kera maistuvat kesältä. Tämän kesän ensimmäiset uudet potut pääsivät suuhun juhannuksen aikaan. Myös muut vihannekset maistuvat kesällä ja syksyllä sadonkorjuu aikaan erityisen hyvältä. Kuvassa myös erityisesti kesään liittyvä piirre: ulkona syöminen. Pihamaalla siis, ei ravintolassa tietenkään. Perunoita, kukkakaaligratiinia ja fetajuustosalaattia, kiitos äidin. Vaikka omatekemä ruoka maistuu usein parhaalta, myös äiti, isä ja mummu ovat ruuanlaittajien ykkösiä, koska heidän ruuassa maistuu koti ja hui, rakkaus.

3. Piknikit



Piknikit kuuluvat kesän ruokakulttuuriin, niitä tuli vietettyä useampiakin. Oulujoen patosillalla, Rotuaarilla, Espalla, Ilosaarirokissa ja myös tässä, mattolaiturilla Oravikoskella. Ajoimme äidin kanssa 5-tietä kohti pohjoista ja pysähdyimme varsin kattavalle jäännöspiknikille mukavan näköisen pikkukylän liepeillä järven rantaan. Mieleen tuli Viisikot, vain inkiväärijuoma puuttui. Viisikkojen pahasta vaikutuksesta lasten arvomaailmaan on puhuttu paljon, meillä ne ovat vaikuttaneet lähinnä ruokakulttuurisesti, niissähän syödään koko ajan ihanan runsaasti ja englantilaisittain.

Ranskalaistyypiselle pique-niquelle varustukseksi suosittelen:
hyvää seuraa
mukava paikka
valkkaria
valkohomejuustoa
patonkia
viinirypäleitä


5. Sadonkorjuu ja säilöntä



Tänä vuonna on ollut melkoisen hyvä sienivuosi, herkkutatteihin melkein hukkuu, mutta eihän niitä poimimattakaan voi jättää. Isompi astiallinen täynnänsä herkkutatteja, toisessa sekä herkku- että punikkitatteja. Perkasin, paistoin ja pakastin tätini pakastimeen, osan saan omaan ruuanlaittoon. Ollessani viikon ajan elokuun alussa tätini luona piikomassa, ei sienetöntä päivää tarvinnut nähdä. Etelämpää on myös kanttarelleja haettu talvivarannoksi melkoisesti. Marjojakin on tullut mukavasti, vatut kypsyivät tätini puutarhassa silmissä, eikä huonosta lakkavuodestakaan jokapaikassa ole tietoa, äiti marjasti mökillä ja sai vallan mainiosti lakkaa, myös pakasterasiallisen "kakunkoristelakkoja" yo-juhlia varten. Paineet kovenee, lakki on keväällä saatava, jotta päästään esittelemään lakkoja.

Mielikuvamatka Provenceen

Luin eilen Peter Maylen kirjan Vuosi Provencessa, joka kertoo englantilaisen pariskunnan elämästä Ranskan maaseudulla ja ranskalaisesta kulttuurista heidän näkökulmastaan. Kirja on täynnä ruokakuvauksia, kertomuksia herkullisista päivällisistä erilaisissa ravintoloissa sekä ranskalaisten ystävien luona. Ihanista persoonista keittiöissä: lihakauppiaasta, joka myyntityön lisäksi selvittää kuinka ruoka on valmistettava ja mitä viiniä tarjottava; leipäkaupasta, jonka leipälistasta selviää, millaista leipää on tarjottava minkäkin ruokalajin kanssa; toreista, joilla ranskalaiset perheenäidin kiertelevät hypistellen ja puristellen arvostelevasti vihanneksia... Kasvissyöjänä luen hiukan, mutta vain hiukan, kaihoten erilaisista lihaisista herkuista, sillä ymmärrän kyllä hyvän liharuuan päälle – kiitos isäni, joka on lihan ja kalan valmistamisessa erittäin hyvä. Onneksi Provencelaiset osaavat arvostaa myös kasviksia.

"Provencen kesäruoka tunnetaan hyvin – melonit ja persikat, parsa, kurpitsat, munakoisot, paprikat ja tomaatit, aioli, bouillabaisse ja monumentaaliset salaatit, jotka rakennetaan oliiveista, anjoviksesta, tonnikalasta, koviksi keitetyistä kananmunista ja muhevista perunaviipaileista öljyisinä kiiltäville värikkäille salaatinlehdille, sekä tuoreet vuohenjuustot – muistot palasivat kiduttamaan meitä joka kerran kun tarkastelimme englantilaisten kauppojen nahistunutta käpristynyttä vihannestarjontaa. " s. 17

Jonkinasteista francofiliaa potevana kirja ei vähentänyt lainkaan kaipuutani ranskanmaalle. Ranskalaiset vaikuttavat olevan hyvin intohimoisia ruuan suhteen, tulisin varmasti siellä hyvin toimeen. Lähiruokakaan ei olisi mikään ongelma, ainakaan maaseudulla, siellähän tuotetaan kaikkea. Ja ne viinit!

Kirjaa lukiessa, kuten myös siitä kirjoittaessa, tuli nälkä. Tekstin lomassa nautin iltapalaksi lämpimiä tomaatti-pestoleipiä.

- Ota hyvää leipää, kuten ruispaloja tai maustettua vaaleaa leipää
- Voitele levitteellä, tai jätä voitelematta – rasvaa riittää pestossa ja juustossakin
- Leikkaa kullekin leivälle 2 tomaattiviipaletta
- Levitä tomaattien päälle pestoa, melko runsaasti
- Päällystä emmental-siivuilla tai raasteella
- Lämmitä mikrossa kunnes juusto on sulanut, n. 1.30 min tai uunissa, jos se on valmiiksi lämmin, mikro on muuten ekotehokkaampi
- Kuvittele olevasi Provencessa ja nauti iltateen ja kirjan kera.

Munakoisopasta italialaisessa hengessä

Tässä eräs reseptiuusinta keväältä keittokirjan täytteeksi.

Ikävä Italiaan -munakoisopasta

yksi munakoiso
kuusi suurta herkkusientä
palanen purjoa
0,5-1 dl auringonkukansiemeniä
punaista pestoa
basilikaa
mausteita maun mukaan
öljyä paistamiseen
jonkinmuotoista pastatuotetta (suosittelen kierremakarooneja)

Valmistusastiana kannattaa käyttää tarpeeksi suurta kasaria tai wok-pannua. Ensin paahdetaan auringonkukansiemeniä öljyssä. Lisätään pilkottu purjo ja hetken päästä kuutioitu munakoiso ja viipaloidut herkkusienet. Lisätään öljyä tarpeen mukaan. Annetaan vihannesten kypsyä, lisätään vähän vettä, hienonnettua tuoretta basilikaa, tomaattipestoa ja mausteita. Itse käytin italialaistyyppistä Arabiatta -mausteseosta ja hiukan yrttisuolaa. Pestoa lisätään niin että ruoka saa mukavan koostumuksen, maun ja värin. Maistella saa. Sekoitetaan vihannessoossi keittettyyn pastaan ja syödään heti. Pastan ei kannata antaa odottaa, mutta jos päivän lehti on vielä laatikossa, ehtii sen käydä hakemassa, sillä ruoka maistuu hyvältä tuoreiden uutisten kanssa. Auringonkukansiemenet ovat olennainen osa, tuovat ruokaan herkullisen pähkinäisen maun, eikä niitä kannata unohtaa. Näillä määrillä ruokaa tulee kahden nälkäisen opiskelijan annokset, eli 3-4 kaupan annoskokojen mukaan. Soossi säilyy hyvin jääkaapissa päivän-pari, makarooni on olennaista syödä tuoreeltaan, sillä se muuttuu kylmänä ja uudestaan lämmitettynä inhottavan nihkeäksi.

Hellepäivän tofusalaatti

Näin kesäkuumalla ruokahalu on hiukan hukassa varsinkin raskaampien ruokien suhteen. Elän lähinnä paahdetuilla aurinkokuivattu tomaatti-sämpylöillä, kommuunimme uusi leipäihastus, ja teellä. Eilen vaivauduin sentään laittamaan salaattia, josta tuli vallan hyvää.

Hellepäivän tofusalaatti

aurinkokuivattuja tomaatteja
100 g fetajuustoa öljyssä (anteeksi, salaattijuustoa)
150 g tofu kylmäsavua
jäävuorisalaattia
kurkkua
tomaattia
1 kevätsipuli

Revi salaatti, pilko muut vihannekset ja laita fetajuusto kulhoon. Kuutio tofu ja paista pannulla öljyssä (tai voissa, kun kukaan ei ole muistanut ostaa lisää ruokaöljyä). Sopiva lämpötila levylle on neljä, kuumemmassa tofu käristyy helposti pinnalta liikaa. Lisää kauniisti ruskistuneet tofukuutiot muiden ainesten joukkoon ja sekoita. Laita salaatinkastikkeeksi hiukan öljyä fetapurkista.

Salaatti sopii hyvin brunssille tai kevyeksi lounaaksi. Myös illanistujaisissa tekee varmasti kauppansa, muttei suuriin juhliin ole enää taloudellisesti järkevä valmistaa. Koska aurinkokuivatut tomaatit, feta ja tofu ovat kaikki melko suolaisia, kannattaa perus-salaattisettiä laittaa riittävästi, vaikka suolatasapainosta pitääkin kuumalla huolehtia. Ajattelin ensin tehdä kevyemmän version ilman tofua, mutta sitä oli lähikaupassa alle puoleen hintaan (menossa vanhaksi). Tofulla salaatti saa ravintosisältöä eli ruokaisuutta, mutta jos kuulut kasvissyöjiin, joita lihan maku ällöttää, voi kylmäsavutofu olla järkytys. Erittäin maukas, lihaisa makukokemus.

Ruokailukirjana toimi Sadan vuoden yksinäisyys.

Itseni lisäksi olen viime päivinä ruokkinut siiliä. Tai uskon ainakin ruokkineeni, en ole piikikästä ystävääni nähnyt lauantaiyön jälkeen. Ruoka häviää lautaselta aamuviiden ja puolen päivän välillä nukkuessani. Olen antanut kissan purkkiruokaa, jossa on ankkaa ja kanaa, näkyy maistuvan.

Ensiksi

Halu kirjoittaa ylös keittiössä syntyneet oivallukset pakottivat luomaan ykkösblogilleni Sivulauseelle tällaisen syventävän sivuston. Toivon mukaan ruokaideoista olisi iloa myös lukijoille, mutta ainakin ne toimivat kätevästi oman muistin tukena, kun myöhemmin kaipaa "sitä hyvää, mitä oli silloin, mitähän siihen laitoinkaan".

Ruuat valmistuvat kommuunimme keittiössä, joten toisinaan muillakin kokeilla on sormensa sopassa. Lihaa tai kalaa en ole syönyt kolmeen vuoteen, niitä harvoin siis reseteistäkään löytää. Lakto-ovo vegetaristina juustoilla herkuttelua kuitenkin tapahtuu. Opiskelijakulinaristisia piirteitä on lähinnä ruuan helppo laitettavuus, edullisuutta en takaa, sillä säästän mieluummin muissa menoissa ja sorrun käymään Herkusssa suomenruotsalaisten mummojen kanssa. Tasapainoilen ostosvalinnoissani eettisyyden, edullisuuden ja mielihalujen vaatimusten välillä, vaihtelevalla menestyksellä.

Blogin sisällöstä en takaa mitään, mutta toki olen ideoinut kaikenlaista. Luonnollisesti resettejä, kertomuksia keittiöstä, kantapään kautta opittuja käytännön vinkkejä, kulutuspohdintaa, kommentteja ravintoloista, suositeltavia ja kartettavia juomakokemuksia, ruokameemejä...